Globaali ilmastonmuutos – koskeeko se oikeasti meitä?
Ilmastoskeptikot saivat jälleen puhtia myllyynsä, kun talvi olikin ennätyskylmä ja -pitkä. Lieneekö ilmastonmuutoksessa mitään perää, ainakaan ihmisellä ei taida olla mitään vaikutusta maailman lämpötilan muutoksiin. Näin uskoo ainakin osa poliitikoista ja yritysjohtajista.
Osa taas uskoo siihen, että ilmastonmuutos on todellinen, mutta omassa ja oman yrityksen tärke-ysjärjestyksessä se tulee niin kaukana perässä, että ei aiheuta varsinaisia toimenpiteitä.
Kunhan julkisuudessa sopivasti puhutaan aiheesta ja tehdään muutama suurelle yleisölle kerrottavaksi sopiva temppu, eiköhän se siitä. Valoja sammutetaan ja autopolitiikkaan tehdään hieman muutoksia.
Mutta on niitäkin, joille ilmastonmuutoksen uhka ja muu vastuu ympäröivästä yhteiskunnasta aiheuttaa oikeaa toimintaa.
Mietitään tapoja, joilla omaa liiketoimintaa voitaisiin muokata niin, että siitä tulisi vähemmän maapalloamme rasittavaa tai ympäröivälle yhteiskunnalle haitallista. Otetaan käyttöön uusia tekniikoita, joilla on merkittävä vaikutus kulutukseen, vaikka ne maksaisivatkin.
Toimintaprosesseja parannetaan niin, että voidaan aidosti tehdä asioita eri lailla, tehokkaammin ja puhtaammin. Logistiikkaketjuja mietitään ei pelkästään kustannustehokkuuden, vaan myös vastuullisuuden näkökulmasta. Henkilöstön johtamisessa otetaan käyttöön arvoja, jotka varmistavat, että kaikkialla yrityksessä sitoudutaan toimimaan tällä tavalla. Viestintäteknologian käytössäkin mietitään tapoja vähentää turhaa kulutusta.
Ja mitä tästä seuraa – olisiko mahdollista että jo keskipitkällä tähtäimellä, joskus jopa heti lyhyelläkin, välittömiä hyötyjä yritykselle? Ehdottomasti. Ja mikä tärkeintä, näin syntyvät voittavat yritykset. Nuo, jotka ovat 10–20 vuoden päästä kaikkien huulilla, esikuvia.
Miksi näin ei siis toimita? Onko kysymys lyhytnäköisestä kvartaalikapitalismista, analyytikkojen kyvyttömyydestä ymmärtää pitkän aikajänteen toimintaa? Eikö yrityksen johto uskalla toimia vastoin oletettua markkinanäkemystä? Puuttuuko hallituksilta tai omistajilta kanttia? Vai onko nyt niin huonot ajat, että mihinkään investointeihin ei ryhdytä?
Monta kysymystä jää auki. En minä ainakaan osaa niihin vastata. Mutta jos hiilijäljen huomioiminen ja muu vastuullisuus merkittävästi lisääntyy suomalaisissa yrityksissä lähiaikoina, ehkä mikään edellä esitetyistä ei pitänyt paikkaansa. Toivon ja uskon niin olevan. Olen siis optimisti. Ole sinäkin – ja ryhdy toimiin!
Teppo RantanenKHT
