Kauhuelokuva syntyy sadan hengen talkoilla
Kauhuelokuvista ja näyttelemisestä kiinnostunut Niko Mikkonen vaelsi netissä ja osui sattumalta helsinkiläisen Blood Ceremony Films -yhtiön nettisivuille.
– Siitä se alkoi. Sivujen kautta voi hakea avustajaksi, ja niin lopulta päädyin elokuvaan.
– Samalla tavalla minäkin tulin, sanoo Jussi Wahlgren.
Lohjan Teatterin näyttelijä on nyt kauhuelokuvan miespääosassa palvelijana, josta tulee vampyyri.
– Minulla on pieni upseerin rooli, Niko Mikkonen puolestaan kertoo.
Elokuvaa tehdään harrastajavoimin, siis valtaosin ilman palkkioita, vaikka tällä kertaa mukana on englantilainen alan tähti Eileen Daly.
– Mukana on suomalaisia ammattilaisia, mutta kaikki tekevät tarvittaessa kaikkea, sanoo Blood Ceremony Filmsin johtaja Sami Haavisto.
Hänelläkin on siviiliammatti myyntimiehenä.
Haavisto tuottaa ja ohjaa nyt viidettä pitkää elokuvaa, jonka nimi on The Curse on the Witches Blood, Noidan veren kirous.
– Teemme perinteisiä eurooppalaisia kauhuelokuvia brittiläiseen 1970-luvun Hammer-tyyliin, Haavisto kertoo.
Elokuvasta tulee englanninkielinen, ja sillä tähdätään kansainvälisille markkinoille. Blood Ceremony Filmsin kolmas elokuva on jo dvd-levityksessä USA:ssa.
– Tämä tehdään HD- ja blu-ray-tekniikoilla, jolloin se on mahdollista saada digitoituna myös teatterilevitykseen.
Haaviston mukaan Blood Ceremony Films on Suomen suurin niin sanottu indie-tuottaja.
Elokuvaa on tekemässä noin 100 henkilöä, ammattimaiseen tapaan maskeeraajista ja kuvaajista alkaen. Leffan tekemiseen menee noin puolitoista vuotta.
Saamme aika paljon lahjoituksia. Kerran saimme oikean ruumisarkun.”– Kuvauksiin käytetään 45 päivää eli keskeisissä rooleissa olevilta se vaatii jo sitoutumista.
Elokuva sijoittuu 1800-luvulle, ja pääkuvauspaikka on somerolainen kartano.
Niko Mikkonen on innostunut mukana olemisesta muutoinkin kuin näyttelemisen takia.
– Tässä pääsee näkemään elokuvan tekemisen koko prosessin. Itsekin autan, missä voin.
Kun kuvauksiin tarvittiin kellaria, hän keksi tarjota omaansa.
– Näin se menee, jos tarvitaan vaikka hevosvaunuja, kysellään, keneltä löytyisi, Mikkonen sanoo.
– Ja saamme aika paljon lahjoituksia. Kerran saimme jopa oikean ruumisarkun, Sami Haavisto kertoo.
Mutta miksi sen pitää olla juuri kauhuelokuva?
– Kyllä syy on pelko, kutina vatsanpohjassa, jännitys, joka kiehtoo.
– Mutta minun on helppo ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka eivät pidä kauhusta ollenkaan.
