Jean Sibeliuksen Aleksis Kiven runoon säveltämässä Sydämeni laulussa ei aluksi ole mitään yhtäläisyyttä Helsingin päärautatieasemaan. Mutta kun Taidesäätiö Pro Arten projektipäällikkö Paula Toppila muistuttaa tekstin syntyajoista niin, yhteys onkin selkeä ja nokkela. Sen keksi skotlantilainen taiteilija Susan Philipsz, joka teki asemalle IHME-festivaaliin liittyvän ääni-installaation.
1800-luvulla lapsikuolleisuus oli yleistä ja kehtolaulusta saattoi tulla äidin voimalaulu.
– Nukahtaminen vertautui Tuonelan kehtolauluissa kuolemiseen. Ne ovat siirtymävaiheen tiloja, aivan kuten rautatieasemakin, Toppila selittää.
– IHME-teoksen laulu saattelee asemalla liikkuvat paikasta ja mielentilasta toiseen, hän jatkaa.
Se oli Philipszin mielessä hänen suunnitellessaan Pro Arten järjestämälle nykytaiteen festivaalille Kun päivä laskee -ääni-installaatiota, tämän vuoden IHME-teosta.
Omaa ääntään ilman säestystä käyttävä Philipsz laulaa englanniksi. Parin minuutin pituinen, toistuva Kun päivä laskee -teos on kuultavissa rautatieaseman keskushallissa ensi perjantaista lähtien.
Kun päivä laskee -teos Helsingin päärautatieaseman keskushallissa 12.3.–11.4. klo 15–23. Taidesäätiö Pro Arten IHME-päivien muu ohjelma osoitteessa www.ihmeproductions.fi.
