Jaro Kinnunen mielii ralliässäksi
Jaro Kinnunen, 20, on pitänyt aina urheilusta. Espoolainen ehti pelata vuosikymmenen ajan salibandya Tuomarilan Urheilijoissa ja Kirkkojärven Loiskeessa, kunnes ralli vei voiton reikäpalloilusta.
– Jos ralli ei olisi sotkenut kuvioita, pelaisin vieläkin salibandya, vakuuttaa pääkaupunkiseudun rallitoivo.
Juokseminen vaihtui ”penkkiurheiluun”: polkemiseen, vaihteen veivaamiseen ja ratin kääntämiseen. Enää salibandy on kuljettajalle kuntoilumuoto.
– Ralliin menee niin paljon aikaa kuin kerkeät laittaa. Yritän tehdä kaikkeni, jotta pääsisin urallani eteen päin.
Ohjelmassa on myös auton kunnostusta ja nuotitusta.
– Auton pitää olla joka kerta tikissä. Nuotitusta treenataan siviiliautolla pikkuteillä.
Kartanlukijana kunnostautuu Mikael Korhonen.
Siviilissä Kinnunen ajaa vuoden 1988 Mercedes Benziä.
– Sain sen perintönä ukilta.
Tekeekö joskus mieli kaahailla?
– Ei koskaan. Yhtään sakkoa en ole saanut. Mihinkään ei ole liikenteessä kiire.
Rallissa menopelinä on Future-sponsorin omistama 220 hevosen Honda Civic. Kummankin kulkuneuvon vianmäärityksessä ja kunnostuksessa auttaa ajoneuvoasentajan koulutus.
– Jos auto hajoaa pätkällä, on kisa pilalla. Ralleihin koitetaan valmistautua niin, ettei tule ongelmia. Kisoissa on pari-kolme huoltoa.
Hän ajaa SM2-luokkaa, jossa jyrisevät alle kaksilitraiset koneet. Samaan syssyyn Kinnunen kaasuttelee alle 25-vuotiaiden SM-sarjaa. Nelivetoluokka SM1 on Suomen pääsarja.
Mestaruus on Kinnusen mielessä ja jos hyvin pyyhkii, siirtyminen joskus kansainvälisiin rallikarkeloihin.
Kaikkien aikojen rallimaan SM-sarjassa on jo käyty neljä kisaa. Kaksi ensimmäistä ajettiin Lapissa, kolmas Mikkelissä ja neljäs Joensuussa. Heti Arctic Lapland -rallissa Kinnuselle kävi köpelösti, kun matka päättyi jo toisella erikoiskokeella ulosajoon.
– Se kuuluu tähän lajiin. On raakaa, että onnistumisen ja täydellisen epäonnistumisen ero on todella pieni. Ajat johonkin mutkaan viisi kilometriä tunnissa liian kovaa vauhtia ja auto on päreinä.
– Jos epäonnistut, ei tule uutta yritystä. Ja kaikki tietävät, että kun vetää pöpelikköön, rahaa palaa. Mutta epäonnistumiset pitää koettaa unohtaa nopeasti.
Jarospeed-tiimi painoi pitkää päivää, jotta Honda saatiin hoidettua Mikkelin-kisaan. Sieltä herui SM2-luokan viitossija ja 25-vuotiaiden kolmossija. Sama tulostahti jatkui Joensuussa.
Melkoisen kolarin kokenut nuorukainen ei pidä rallia järin vaarallisena.
– Sitä se ei ole todellakaan, vaikka moni ajattelee niin. Erittäin harvoin tässä lajissa sattuu vakavia onnettomuuksia, joskus 2003–2004 viimeksi. Jos vertaa vaikka maratoniin, jossa melkein joka kerta joku saa jonkinlaisen sydänkohtauksen.
– Meillä on kaikki uusimmat turvavarusteet. Mutta totta kai, kun ajetaan 200 kilometriä tunnissa, on siinä aina riskinsä. Se on aika haipakkaa metsäautotiellä.
